Heinä tuoksuu hyvälle. Laitan nahkatakin paremmin pään alle ja kuvittelen makaavani rannalla.
Haistelen, vedän kesän tuoksua itseeni niinkuin epätoivoinen narkkari piikkiä ja toivoisin ettei se koskaan loppusi. Kesä ja lämpö.
Silloin ei katsos tarvitsisi mennä kouluun. Ei tarvii kuunnella opettajien tyhjää puhetta, raapustuksia taululle. Kukaan ei käskisi istumaan suorassa, olla makaamatta pulpetilla. Nukkumista.
Mä en nimittäin jaksa enää. Istua oikein, olla oikein.
Mitäpä minä opettajien tiedolla tekisin, mihin sen laittaisin? Kun on isompiakin ongelmia. Suurempia kuin se onko läksyt tehtynä. Tyhjän jauhamista. Siltä se ny vaan tuntuu.
Opettaja saarnaa kuola suupielestä roiskuen ja katson koska siltä valahtaa paidalle tippa. Sit se vaa odottaa että mä kommaisin sille jotain. NO ei kuule paljoo kiinnosta. Mä en ees tiedä mistä se puhu. Kai se valitti jotain... Sinä sitä, sinä tätä.....justii ja joo.
Vittu. lopettais jo. Mun silmät naulautuu viisareille. TIk.... tAk... Aika matelee luokassa ja musta tuntuu et oon tääl vankina, mä en ees pysty hengittää täällä kunnolla. Ajatukset vaan ravaa eestaas sitä samaa.
Ne taas ryyppäs eile ku mä tulin kotiin. Mä tiesin sen jo rappukäytävässä, verhojen asennosta. Siivoojan pesuaineen haju sekottu tupakkaan, jota ne veti sisällä. Ja naapurin eukko katto taas pitkään mua rapussa, sillee säälivästi. Kai se odotti et mä moikkaisin sitä tai jotai. Mut mite pystyy moikkaa jotai jos ei voi kattoo ees silmii? Pelkkää teatteria.
Mä vihaan olla mä. Vihaan tätä typerää teatteria. Mutsiki tuli koululle esittää. Närkästyneenä, kesken firman kiireiden. Ne kummasteli open kaa yhessä et mikä mua vaivaa ku oon tämmönen. Reksiki kummasteli. Ja kuraattori. Mua rupes tahtomattani naurattaa- Kummastelijoitten kerho.
Mitä mä olisin sanonu? Et mutsi ryyppää ku ne eros? Eheeiii.
Ei mulloo valtuuksia valittaa.
Relaa vähän- kaikki hyvin.
Mut sitä ei mutsikaa tienny, et mua satutti se ryyppääminen. Mua satutti ku sitä satutti. Ne ei tienny et mä en pystyny tehä läksyjä, ku mä en pystyny olee ees kotona. Ne syytti mua ku mä haisen tupakalle. Ehä mä ees polta.
Niin. Että mikä on kun ei koulu maita?
Joskus mä vielä sanon. Joskus mä vielä näytän niille. Mustaki tulee jotain, jotai muuta mitä mun todistus väittää. Sit ne puhuu musta kaikkee opehuonees ja muistelee kui hiljanen ja huomaamaton oppilas mä olin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti