Elämän kriisejä ja toipumisia

  Äiti ei ole paljoa ehtinyt kirjoitella kesän mittaan.  Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin äiti ei ole kirjoittanut Yhtään mitään kesän mittaan. Rivin riviä!

Äidillä kun on pitänyt kiirettä.  Aina vaan ja lomillakin....

 Oikesti äitillä on ollut henkilökohtaisia Kriisejä. On pitänyt miettiä itsensä uudelleen. Koota palaset ja
määritellä itsensä virallisesti. Keski-ikäiseksi.  Tasapaksuksi ja tylsäksi keski-ikäiseksi. Kuulostaa aikamoisen pelottavalle?

Tästä suuntana sitten on vanhuus, harvenevat hiukset, otsarypyt, allit ja jenkkakahvat, lapsenlapset ja hauta. Paitsi että osa tätä tavoitetta on saavutettu jo aikapäivät sitten, on ne äidin kulmat kurtistelleet lapsiperheellisen elämässä jo sangen moneen otteeseen, eikä suurperheen äidin vatsanahkakaan nyt niin elastinen enää ole.

                     Näyttääpä se suurperheellisen tulevaisuus kertakaikkisen upealle...

Mutta mitäpä muuta voi odottaa kun lapsista vanhin siirtyi valtion hoiviin hetkeksi (Eieiei. En nyt tarkoita vankilaa vaan armeijaa.)  ja toinen kasvoi kodistaan ulos. Pullahti maailmalle, omaan (poikakaverin kanssa yhteiseen) opiskelija-asuntoonsa. Rinta riemua täynnä suunnitteli loppuelämänsä ensimmäisiä hetkiä, pakkasi jä lähti. Jättäen äidin ihmettelemään tyhjäksi jäänyttä huonetta, eskaripiirrustuksia, päiväkodin diplomia ekoista hiihtokisoista, futispokaaleja ja kaikkea sitä mitä vanhimman tyttären lapsuusvuosiin mahtui... Sitä mitä äidin noihin vuosiin mahtui...
             
                                                      Ja niin äiti vanheni yhdessä yössä.

                                  Johan sellaisesta menee yhden äiti-ihmisen korttipakka uusiksi.

Lääkkeeksi tähän äiti ehdotti yhteistä lomamatkaa, johon teini-ikäinen kotona-asuja heti innokkaasti yhtyi. Joo, menkää vaan.

Lisävahvistus loman tarpeesta tuli varoittamatta yhtenä kesä-aamuna,  naapurin sedän muodossa. Naapurin setä tuli nimittäin ilmoittamaan, että pellolta on löytynyt kuollut kissa. Jäänyt niittokoneen alle.  Sanonta  noutajasta tuli siis hyvinkin konkreettiseksi tässä perheessä.  Niin Viikatemies korjaa satoa...
    Tämä oli  se viimeinen niitti äidin lomahaaveisiin. Punaisin,  itkettynein silmin koko perhe suunnittemaan siis lomamatkaa...

Siten,  koko jäljellä oleva perhe, teiniä lukuun ottamatta, pakattiin autoon ja matkattiin suomen suloiseen  suveen. Autossa oli ahdasta ja ilo ylimmillään, leikillistä vedonlyöntiä harrasteltiin siitä, kuinka monta kilometriä jaksetaan istua ilman minkäänlaista rähiköintiä. Hurjimmat veikkaukset olivat puoleenmatkaan, mutta valitettavasti äidin arvaus oli lähimpänä totuutta. Äiti kun arveli rauhan riittävän noin  25 km....

Kotiin jäävää  eläinkatrasta ja perheen teiniä varten houkuteltiin paikalle ystävän fiksu täysi-ikäinen poika, jotta perheellä siis olisi edelleenkin koti, johon palata lomien jälkeen ilman mittavia rakennus -ja korjauskuluja.

No, loma meni niin kuin lomat nyt aina tässä perheessä tuppaa menemään... Parin päivän sateessa värjöttelyn, vatsataudin ja hampaitaan huutavan pikkuvauvan jälkeen viisaat vanhemmat päättivät palata takaisin kotiin.

 Rahat sitä ennen onneksi ehdittiin tuhlata monenmoiseen järjettömyyteen Kuopion Ikeassa. Kaikkihan nyt tietysti tarvitsee tuplakoon pussilakanoita -varsinkin jos et omista yhden ainutta tuplakoon peittoa. Koristetyynytkin olivat ilmeisen tarpeellisia, siitä päätellen että joka tyyny pyörii aina kenenkin huoneen lattioilla. Ja niille muovisille kipoille äiti ei ole vielä tänäkään päivänä keksinyt mitään järkevää käyttötarkoitusta. Se osa rahasta mitä ei hummattu muutoin vain menemään, unohdettiin Ikean kahvion pöydälle. Tiettämättämme saatoimme kyllä tehdä jonkun muun onnelliseksi ko kahvilassa.

Kotimatkalla perheen poika (josta olen blogissani käyttänyt vokaalia O) kiteytti koko perheen ajatukset yhteisistä lomamatkoista " mä en lähe teijän kaa enää yhtään minnekkään autolla, edes Power Parkkiin. Korkeintaan Wasalandiaan."

                                                      Aika fiksu lapsi, vai mitä?




# Ilmeisesti perheen äiti on kuitenkin perusluonteeltaan melko positiivinen ihminen, koska suunnittelee jo uutta matkaa. Äiti myös toipui melkoisen nopeasti tehtyään pieniä laskutoimituksia sen suhteen, kuinka vanha äiti todellisuudessa onkaan kun nuorin lapsista on sen ikäinen että alkaa haaveilla omasta kodista. Siihen menee vielä, hetkinen... Piiitkä aika. #