Kesälomalla

Ihanaa olla kesä lomalla!

 Kesäloma alko hyvin. Mä oon ollu jo uimassa kolmesti vaikka vesi onki mun mielestä tosi kylmää aluks, mut sitte ku on ollu hetken vedes nii tuntuu paljon lämpimämmältä.

 Mä meen keskivikkona mun kaverin luo yöks. Me suunniteltiin et ostetaan jotain hyväskää ja et me valvotaan. Se on tosi kiva vaikka menee seiskalle, mut ei sillä oo välii ainakaan mun mielestä. Mun mielestä on hassuu et se on mua pienempi ja mä oon kuitenki menos vasta vitoselle.

 Isi lupas et me mennään tänä kesänä powerparkiin! Eiks oo kivaa?!

 Mä oon huomannu et äiti kirjottaa enemmän ku mä tätä blogii ja sit se kirjottaa pitempii juttui ja mä tälläsii noin kaheksan rivisii.

                                                   heheheee. 

Lelu-elämää ja mökkeilyä.

Suurperheellinen on pitänyt hiljaiseloa blogissaan. Mutta sitäkin äänekkäämpää onkin ollut sitten kotirintamalla. Nimenomaan rintamalla,  juu.

 Suurperheen Lapset sitten  vihdoin pääsivät kirmaamaan kesälaitumille, kukin omista opinahjoistaan. Kaikki saivat todistuksensa ja toiset  stipendinsä , tosin yhden omaa todistusta äiti ei ole vielä(kään) päässyt näkemään,  sattuneista syistä... No, kärsivällisyys on äidin toinen nimi. KVG...

Täällä  kotirintamalla onkin sitten meno ollut kuin talvisodassa. Tosin paljon helteisemmässä säässä.  Ja aseena on käytetty ihan perinteisiä vesipyssyjä, onneksi... Vaikkakin kesäisen talvisodan mottona on enemmänkin ollut; kaverille ei jätetä, kuin kaveria ei jätetä. Tämä säännös koskee erityisesti jäätelöä, mutta kohtaa voi näköjään soveltaa mihin tahansa elintarvikkeeseen..

Jopa siinä määrin että äidin pään sisäinen pommi pääsi purkautumaan. (Se on se kuuluisa viimeinen pisara.)  Oikeastaan se vaan paukahti, mutta on paljon makeempaa puhua/kirjoittaa räjähdyksestä kuin mistälienee  tuhnahduksesta... Sitä paitsi; tuhnahdus voi äidin mielestä kuulua ihan molemmista päistä, joten selvyyden vuoksi... Loppukevään aikana kerätyt höyryt nyt vaan pääsivät livahtamaan äiti-ihmiseltä ilimoihin. (Ja edelleenkin asialla tarkoitetaan verbaalisia höyrynpäästöjä. )

 Meidän onneton teini (lähimmät lukijat arvaavat kyllä kuka) meni ja hajotti pikku-eskarin vesipyssyn. Meidän leluntestaus-kokemuksella tuo pyssy kyllä kesti tavanomaista kauemmin  -peräti viikon oli ehjänä. Tuon onnettoman lelun takia tuli paha mieli  niin  tulevalle koululaiselle kuin teinille kuin myös äitille. Lähinnä kuitenkin lastensa takia, ei hajonneen pyssyn.

 Loppuviimein kaikki kävi kuitenkin suht hyvin. Äiti pyyteli kaikilta tasapuolisesti anteeksi ja koulutiensä aloittava kuvittelee saavansa tilalle Uuden, Isomman ja Kestävämmän vesipyssyn.  (Vaikkakin tämän perheen lelut kyllä pitäisi valmistaa ratakiskosta jos mielii että pysyvät ehjänä, edes viikkoa pidempään.)

Sitä jotenkin äiti-ihminenkin rentoutuu paremmin sellaisen purkauksen jälkeen, jopa siinä määrin että rupeaa kasvatuskysymyksissä ote lipsumaan... Ihan luvan kanssa lähti suurperheellisen lapsi kavereineen mökkeilemään, ihan ilman äitiä ja isää. Ajatella.

 Kysyipä vielä äidin poliittisia linjauksia Kuningas -Alkoholin suhteenkin. Juup. Lupa myönnetty, ihan siis hillittyihin ja pieniin... Äiti kun on sen verran vapaamielinen ja leväperäinen kasvattaja. Ja niin pakkasi perheen poika-lapsi iloisesti Siwan pussikaljat ja sinapin lakkuhun ja lähti. Noin se on nopiaa ja heleppoa.

 Toista se olisi äidin pakkaaminen. Pakattasiin lähes koko lääkekaapillinen tavaraa, koko kaapillinen vaatteita, sateen, paisteen ja muiden luonnonmullistuksien varalle ja vielä vaipat, vaunut, kantoreput ja tismitkä muut... Ilmankos äitiä ei ole huvittanut... Tosin äiti kyllä eilen salaa soitteli mökkinaapurilleen, että mitenkä pojat on pärjänny.... Ja kuulemma hienosti on mennyt. Eivät ole päässeet hukkumaan, eivätkä myöskään kuolleet nälkään.

 Mökkeilyn parasta antia ovatkin ehdottomasti mökkinaapurit. Siinä missä Normisuomalainen haluaa kaiken maaliman naapureita karkuun mökeillensä niin äitipä haluaa mökille juuri sen takia.  Suurperheellistä on kyllä onnistanut asian suhteen, meillä nimittäin on ehkä maailman parhaat mökki-naapurit!

Ja kerrottakoot nyt vielä, ennen kuin sosiaalitoimen kuumalinja  tukkeutuu huolestuneista kansalaisista, että mökkeilevä poika kavereineen on jo jokunen vuosi sitten ohittanut täysi-ikäisyyden merkkipaalun.

Eino ja minä

Kesä,

Voikukkameri

ja  kesän tuoksu.

 Mitä tuohon  voi  lisätä?

                                                                           
                                                               Eino Leinoa, olkaa hyvät :)

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?

Mitä on tämä hiljaisuus?

Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,

tää suuri ja outo ja  uus?

Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat

ja metsässä puhuvat puut.

Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat

ja toivot ja tou’ot muut.

Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk’ on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.