Lelu-elämää ja mökkeilyä.

Suurperheellinen on pitänyt hiljaiseloa blogissaan. Mutta sitäkin äänekkäämpää onkin ollut sitten kotirintamalla. Nimenomaan rintamalla,  juu.

 Suurperheen Lapset sitten  vihdoin pääsivät kirmaamaan kesälaitumille, kukin omista opinahjoistaan. Kaikki saivat todistuksensa ja toiset  stipendinsä , tosin yhden omaa todistusta äiti ei ole vielä(kään) päässyt näkemään,  sattuneista syistä... No, kärsivällisyys on äidin toinen nimi. KVG...

Täällä  kotirintamalla onkin sitten meno ollut kuin talvisodassa. Tosin paljon helteisemmässä säässä.  Ja aseena on käytetty ihan perinteisiä vesipyssyjä, onneksi... Vaikkakin kesäisen talvisodan mottona on enemmänkin ollut; kaverille ei jätetä, kuin kaveria ei jätetä. Tämä säännös koskee erityisesti jäätelöä, mutta kohtaa voi näköjään soveltaa mihin tahansa elintarvikkeeseen..

Jopa siinä määrin että äidin pään sisäinen pommi pääsi purkautumaan. (Se on se kuuluisa viimeinen pisara.)  Oikeastaan se vaan paukahti, mutta on paljon makeempaa puhua/kirjoittaa räjähdyksestä kuin mistälienee  tuhnahduksesta... Sitä paitsi; tuhnahdus voi äidin mielestä kuulua ihan molemmista päistä, joten selvyyden vuoksi... Loppukevään aikana kerätyt höyryt nyt vaan pääsivät livahtamaan äiti-ihmiseltä ilimoihin. (Ja edelleenkin asialla tarkoitetaan verbaalisia höyrynpäästöjä. )

 Meidän onneton teini (lähimmät lukijat arvaavat kyllä kuka) meni ja hajotti pikku-eskarin vesipyssyn. Meidän leluntestaus-kokemuksella tuo pyssy kyllä kesti tavanomaista kauemmin  -peräti viikon oli ehjänä. Tuon onnettoman lelun takia tuli paha mieli  niin  tulevalle koululaiselle kuin teinille kuin myös äitille. Lähinnä kuitenkin lastensa takia, ei hajonneen pyssyn.

 Loppuviimein kaikki kävi kuitenkin suht hyvin. Äiti pyyteli kaikilta tasapuolisesti anteeksi ja koulutiensä aloittava kuvittelee saavansa tilalle Uuden, Isomman ja Kestävämmän vesipyssyn.  (Vaikkakin tämän perheen lelut kyllä pitäisi valmistaa ratakiskosta jos mielii että pysyvät ehjänä, edes viikkoa pidempään.)

Sitä jotenkin äiti-ihminenkin rentoutuu paremmin sellaisen purkauksen jälkeen, jopa siinä määrin että rupeaa kasvatuskysymyksissä ote lipsumaan... Ihan luvan kanssa lähti suurperheellisen lapsi kavereineen mökkeilemään, ihan ilman äitiä ja isää. Ajatella.

 Kysyipä vielä äidin poliittisia linjauksia Kuningas -Alkoholin suhteenkin. Juup. Lupa myönnetty, ihan siis hillittyihin ja pieniin... Äiti kun on sen verran vapaamielinen ja leväperäinen kasvattaja. Ja niin pakkasi perheen poika-lapsi iloisesti Siwan pussikaljat ja sinapin lakkuhun ja lähti. Noin se on nopiaa ja heleppoa.

 Toista se olisi äidin pakkaaminen. Pakattasiin lähes koko lääkekaapillinen tavaraa, koko kaapillinen vaatteita, sateen, paisteen ja muiden luonnonmullistuksien varalle ja vielä vaipat, vaunut, kantoreput ja tismitkä muut... Ilmankos äitiä ei ole huvittanut... Tosin äiti kyllä eilen salaa soitteli mökkinaapurilleen, että mitenkä pojat on pärjänny.... Ja kuulemma hienosti on mennyt. Eivät ole päässeet hukkumaan, eivätkä myöskään kuolleet nälkään.

 Mökkeilyn parasta antia ovatkin ehdottomasti mökkinaapurit. Siinä missä Normisuomalainen haluaa kaiken maaliman naapureita karkuun mökeillensä niin äitipä haluaa mökille juuri sen takia.  Suurperheellistä on kyllä onnistanut asian suhteen, meillä nimittäin on ehkä maailman parhaat mökki-naapurit!

Ja kerrottakoot nyt vielä, ennen kuin sosiaalitoimen kuumalinja  tukkeutuu huolestuneista kansalaisista, että mökkeilevä poika kavereineen on jo jokunen vuosi sitten ohittanut täysi-ikäisyyden merkkipaalun.